Kiinalle vuosi 2014 tulee olemaan vaikea. Tämä on vaikutelma, jonka saa lukemalla analyysejä alkaneesta vuodesta ja Kiinan ongelmista ja vertaamalla niitä omaan nyrkkituntumaan:
1. Miten ylläpitää talouskasvua?
Markkinoilla arvioidaan talouskasvun asettuvan asteikolle 6,9-8,6 %. Vuonna 2013 talous kasvoi virallisten arvioiden mukaan 7,6 %, mikä on edellämainitun arviohaarukan lähes keskellä. Kiinan hallitus ei ole vielä asettanut kasvutavoitelukua vuodelle 2014. Käytössä ollut investointi- ja vientivetoinen malli ei enää toimi, koska maailmanmarkkinat yskivät ja maan sisällä tehdyt investoinnit tuottavat heikosti (ja ovat johtaneet kohtaan 2).
Pääministeri Li Keqiangin mukaan 7,2 prosentin kasvu ylläpitäisi ”täystyöllisyyden”. Jos tuon luvun alle mennään ja isosti, on hallituksella hätä kädessä, koska työttömät työläiset ilman toiveita työllistymisestä ja elannosta eivät Kiinassa ole koskaan hyväksi yhteiskuntarauhalle.
2. Miten hillitä velkaantumista?
Kiinaa johdetaan kuin pyramidin huipulta, joten kun puolue vaatii talouskasvua, käsky alkaa valua huipulta kohti aluehallintoa ja sieltä paikallishallintoa. Uusien rakennusprojektien aloittaminen, olivatpa ne miten järjettömiä tahansa, täyttää nopeasti kasvuprosenttikaavioiden tyhjät kohdat. Rakennetaan teitä, rakennetaan metrolaajennuksia, rakennetaan siltoja, rakennetaan teitä ja viemäreitä, rakennetaan uusia kaupunginosia – kaikki investointeja, jotka tuottavat nykytilassa heikosti tai tekevät reippaasti tappiota (kuten kaikki Kiinan metrot poislukien Hong Kongin metro). Näistä saadaan isot luvut papereihin, mutta kaikki tapahtuu velkarahalla ja on hirveää voimavarojen tuhlausta. Jo vuosikausia on julkaistu kuvia keskelle-ei-mitään rakennetuista aavekaupungeista tyhjine asuintorneineen.
Vuoden 2013 jälkimmäisellä puoliskolla uuden velan määrä oli 67% suurempi kuin vuoden 2010 lopulla, mikä kielii reippaasti kasvaneesta rahantarpeesta. Ns. varjopankkijärjestelmän piirissä olleita rahoitusinstrumentteja on niitäkin muutettu rahaksi, mutta tämä ei ole riittänyt, vaan rahaa on lainattu kaikin mahdollisin keinoin. Paikallishallintojen velka on nyt noin 33 % Kiinan bruttokansantuotteesta, kun se vuonna 2008 oli noin 10 % ja vuonna 1997 sitä ei käytännössä ollut.
Valtion velkaantuminen on sekin kasvanut, mutta on länsimaihin verrattuna vielä maltillinen noin 56 % bruttokansantuotteesta (kesä 2013).
3. Miten pitää kansa tyytyväisenä?
Ilmansaasteet, ruokaskandaalit, korruptio ja eliitin öykkäröinti ovat saaneet kiinalaiset raivoihinsa. Hammasta purren elämä jatkuu, mutta mitä tarvitaan, jotta kamelin selkä katkeaa? Inflaatio syö palkkoja, hinnat nousevat ja asuntojen hinnat eivät laske, vaan nousevat edelleen pahimmillaan yli kolmen prosentin kuukausivauhtia.
Terveydenhuoltojärjestelmä on kallis ja tehoton, joten kaikkien on säästettävä pesämunaa mahdollista sairastumista varten – ja tämä raha on kaikki pois kulutuksesta.
Tavalliset ihmiset ovat sietäneet epäkohtia, koska lähes jokaiselle on riittänyt jotakin talouskasvun kakusta. Jos epäkohtiin ei puututa ja talouskasvu alkaa ontua, voi kiukkuisten työläisten joukkoon liittyä myös valkokaulusväkeä.
4. ”Kun Kiina aivastaa, koko maailma saa flunssan”
Vanha ja kulunut lausahdus toimii edelleen. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat vihdoin pääsemässä jaloilleen vuonna 2008 alkaneesta talouskurimuksesta, mutta mitä tapahtuu markkinoilla, jos Kiinan kasvu hyytyy ja maan pankkijärjestelmän todellinen tila ja järjestämättömien luottojen koko määrä paljastuvat?
Koko maailma notkahtaa, eikä enää ole Kiinaa ja sen markkinoita pelastavana vetoapuna talouden saamiseksi nousuun.
En kadehdi Kiinan hallinnon osaa, en.
JJ
Viitteet:
http://www.forbes.com/sites/oliverbarron/2014/01/13/china-2014-forecast-cloudy/
http://www.marketwatch.com/story/china-in-2014-what-to-watch-2013-12-29?pagenumber=1
http://www.cnbc.com/id/101302441
http://www.washingtonpost.com/blogs/post-partisan/wp/2013/12/31/a-china-debt-crisis-in-2014/